Leikki-ikäisen 4–6-vuotiaan lapsen sairaalaan liittyvät pelot ja pelosta selviytyminen

Väitöskirjat
6.9.2010
Väitöskirjat
väitöskirjat

Leikki-ikäisen lapsen sairaalaan liittyvistä peloista ja hänen selviytymisestään pelosta, lapsen itsensä kertomana, on vain vähän tutkimustietoa. Aikuisilta saadun tiedon mukaan sairaalaan joutuminen aiheuttaa pelkoja pienelle lapselle, ja yli 80 % lapsista kärsii erilaisista peloista ja ahdistusoireista pienenkin sairaalassa tehdyn toimenpiteen jälkeen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 4–6-vuotiaan lapsen kokemusta sairaalan liittyvästä pelosta ja hänen selviytymistään sairaalapelosta. Aineisto kerättiin haastattelemalla 179 leikki-ikäistä lasta pääkaupunkiseudulla. Sairaalaan liittyvistä peloista haastateltiin 90 lasta, joista 27 haastateltiin sairaalan vuodeosastolla ja 63 päiväkodeissa. Pelon selviytymiskeinoista haastateltiin 89 lasta; 40 sairaalassa ja 49 päiväkodeissa.

Tulosten mukaan pienellä lapsella voi olla useita sairaalaan liittyviä pelkoja. Haastatellut lapset ilmaisivat yhteensä 29 erilaista sairaalaan liittyvää pelkoa, ja yli 90 % lapsista kertoi pelkäävänsä ainakin yhtä asiaa sairaalassa. Eniten lapset kuvasivat hoitotoimenpiteisiin, kuten esim. pistoksiin, tutkimuksiin, näytteiden ottoon ja lääkitykseen liittyviä pelkoja. Yli puolet lapsista pelkäsi kipua ja yli neljäsosa sairauden oireita. Muita usein mainittuja pelkoja olivat yksin jäämisen ja perheestä eroon joutumisen pelot, sairaalan henkilökuntaan ja fyysisen ympäristöön, esim. instrumentteihin liittyvät pelot sekä tiedon puutteesta johtuvat pelot. Sairaalassa haastatellut lapset ilmaisivat päiväkotilapsia enemmän pelkoja. Sairaalapelon kokemus merkitsee lapselle turvattomuuden, haavoitetuksi tulemisen ja avuttomuuden tunteita sekä pelon torjuntaa.

Haastatellut lapset kuvasivat yhteensä 75 erilaista sairaalapelon selviytymiskeinoa, erityisesti sellaisia keinoja, joissa hänellä itsellään on aktiivinen rooli ja jotka ovat hänelle tuttuja jokapäiväisestä elämästä. Useimmiten ilmaistut selviytymiskeinot olivat: vanhempien läsnäolo, henkilökunnan apu, positiiviset mielikuvat ja huumori, leikkiminen ja lapsen oma turvalelu. Sairaalassa haastatellut lapset ilmaisivat päiväkotilapsia vähemmän selviytymiskeinoja ja erityisesti heille leikkiminen oli tärkeä keino hallita pelkoaan. Pelosta selviytymisen kokemus merkitsee lapselle mielihyvää ja turvallisuutta sekä tunnetta siitä että hänestä pidetään huolta, hän ymmärtää tilanteen merkityksen ja saa osallistua siihen sekä itsensä suojaamista pelolta

Sekä sairailla että terveillä leikki-ikäisillä lapsilla on paljon sairaalan liittyviä pelkoja, jotka voivat heijastua heidän turvallisuudentunteeseensa ja käyttäytymiseen, ja lapsen voi joskus olla vaikea ilmaista pelkoaan. Lapsi tarvitsee aikuisen apua ilmaistakseen pelkonsa sekä rohkaisua ja ohjausta käyttämään hänelle itselleen luonteenomaisia selviytymiskeinoja. Turvallisuuden ja huolenpidon lisäksi lapset tarvitsevat omia aktiivisia selviytymiskeinoja ja erityisesti mahdollisuutta leikkiin ja mielihyvän kokemiseen. Lapselle voi myös opettaa selviytymiskeinoja jotka antavat hänelle itselleen aktiivisen roolin, esim. ohjata löytämään positiivisia mielikuvia, rohkaista tekemään kysymyksiä ja osallistumaan hoitoonsa ikäänsä vastaavasti. Myös vanhemmat tarvitsevat ohjausta tunnistaakseen lapsensa pelot ja selviytymiskeinot sekä tukeakseen lastaan.

Marja Salmelan väitöskirja, Hospital-related fears and coping strategies in 4–6-year-old children (Leikki-ikäisen 4-6-vuotiaan lapsen sairaalaan liittyvät pelot ja pelosta selviytyminen), tarkastettiin 3.9. Helsingin yliopistossa.