Verensokerin tasapainohäiriö ensihoidossa

Uutiset
9.9.2019
Kustannus Oy Duodecim
Väitöskirjat

Tutkimuksen tavoitteet: Kuvata a) kuinka yleistä verensokerin tasapainohäiriö on ensihoidossa ja sen yhteys kuolleisuuteen sekä sairastuvuuteen, b) kuvata stressiperäisen hyperglykemian hyvin varhaisia säätelymekanismeja ja c) tutkia voisiko verensokerin liittää uutena lisäparametrina aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmään nimeltä National Early Warning Score (NEWS).

Tutkimusaineisto ja menetelmät: Mukana tutkimuksessa oli yksi prospektiivinen ja kolme retrospektiivistä potilasaineistoa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueilta: ST-nousu sydäninfarkti potilaita, joilla mitattu verensokeriarvo (N=152) (I), ensihoidon kohtaamia matalan verensokerin omaavia ilman sokeritautia olevia tapauksia (N=3 568) (II) ja ne tapaukset, joilla kaikki NEWS-pisteytykseen tarvittavat parametrit oli kirjattu ja mitattu verensokeriarvo (N=27 141) (IV). Prospektiiviseen exploratiiviseen tutkimukseen otettiin 28 onnistuneesti elvytettyä sydänpysähdys potilasta alkurytmistä riippumatta (III). Tässä mitattiin verenmuutoksen suhdetta verensokeritasapainoon vaikuttaviin biomarkkereihin (insuliini, glugakoni, glukagonin kaltainen peptidi 1, kortisoli, interleukiini 6 ja HbA1c). Tutkimusajan jakso oli aika ensihoidon aikana otetuista näytteistä sairaalaan sisääntulo näytteen ottoaikaan 96 min (IQR 85-119) (III).

Tulokset: Riippuen tutkimusaineistosta hyperglykemiaa esiintyi 76–93 % potilaista ja hypoglykemiaa 2–11 % potilaista, joista 62–71% ei ollut edeltävästi todettua diabetesta (I, III, ja IV). Suurempi verensokerin muutos ST-nousu sydäninfarkti potilailla liittyi korkeampaan 30 päivän kuolleisuuteen (I). Ensihoidon kohtaamat yleisimmät mahdolliset matalan verensokerin aiheuttajat, jos sokeritautia ei huomioitu (≤3.9 mmol/l) olivat alkoholin väärinkäyttö, hypotermia ja aliravitsemus (II). Onnistuneesti elvytetyillä sydänpysähdyspotilailla rytmin palautumisen jälkeen verensokeriarvo oli koholla (mediaani 11.2 mmol/l IQR 8.8-15.7), joka sairaalan saavuttaessa todettiin laskeneen mediaani -2.2 mmol/l, IQR -3.6-( -0.2) (III). Insuliini ja glukagoni-pitoisuudet olivat matalat ja pysyivät matalina sairaalaan tullessa, kun taas GLP-1-pitoisuus kohosi 2-8 kertaisesti paastoarvoista (III). Tutkittujen biomarkkereiden pitoisuuksilla oli paljon sisäistä vaihtelua, joka ei ollut verensokerimuutokseen yhteydessä (III). Verensokerin lisääminen aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmään (NEWS) lisäsi kuolemanriskin arvioimisen tarkkuutta 24 tunnin ja 30 päivän kohdalla, kun verensokeri pisteytettiin seuraavasti: kohonnut verensokeriarvo (≥11.1 mmol/l) 1 piste, matala verensokeriarvo (≤3.0 mmol/l) 3 pistettä ja näiden väliltä olevat verensokeriarvot (3.1–11.0 mmol/l) 0 pistettä (IV).

Päätelmä: Ensihoidossa kohdatuilla potilailla kohonnut verensokeriarvo oli yleistä ja matala verensokeriarvo harvinaisempaa ja tähän liittyi kohonnut kuolleisuus. Varhaiset verensokerin tasapainohäiriön mekanismit onnistuneesti elvytetyillä sydänpysähdyspotilailla poikkesivat aiemmin tiedetystä stressin aiheuttaman kohonneen verensokerin aiheuttamista elimistön muutoksista, sillä insuliini- ja glukagonipitoisuudet olivat matalat. Verensokeri saattaa parantaa varhaisen kuolemanriskin arvioimisessa, kun se liitetään uutena lisäparametrina NEWS-pisteytysjärjestelmään.

Hanna Vihosen väitöskirja "Blood glucose disturbance in patients encountered by the emergency medical service" tarkastettiin 13.9. Helsingin yliopistossa.