Yksin eläminen lisää keski-ikäisten, muttei iäkkäiden sydänsairaiden kuolleisuutta

Uutispalvelu Duodecim
27.7.2012
Uutispalvelu Duodecim
uutispalvelu duodecim

Yksin eläminen näyttää olevan terveysriski keski-ikäisille, muttei iäkkäämmille sydänsairaille. Tuoreessa usean maan yhteistyönä toteutetussa seurannassa keski-ikäisten yksin asuvien sydänsairaiden todettiin menehtyvän muutaman vuoden seurannan aikana todennäköisemmin kuin samanikäisten yhdessä elävien potilastovereiden.

Sosiaalinen eristyneisyys ja sosiaalisen tuen puute on liitetty terveyshaittoihin kuten sydänsairauksien vaaraan ennenkin, mutta nyt tehty havainto iän merkityksestä riskiin on mielenkiintoinen. Archives of Internal Medicine ¿ lehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin neljän vuoden ajan 44 maassa asuvaa 44 600 miestä ja naista, jotka kärsivät sydän- ja verisuonisairaudesta tai niiden riskitekijöistä. Viidennes tutkituista asui yksin.

Tuloksista paljastui, että 45¿65-vuotiaiden yksinelävien sydänsairaiden tai sydänsairauksien riskeistä kärsivien kokonaiskuolleisuus oli seurannassa neljänneksen suurempi kuin yhdessä asuvien samanikäisten potilastovereiden. Erityisen suuri kuolleisuuden vaara näytti olevan niillä keski-ikäisillä, jotka kärsivät jo sydänsairaudesta. 66¿80-vuotiaitten kohdalla yksin elävien riski osoittautui 12 prosenttia yhdessä asuvia suuremmaksi, mutta tätä vanhemmilla eroja ei enää ilmennyt. Samanlainen trendi havaittiin sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden kohdalla.

Useat tekijät voivat selittää nyt tehtyjä havaintoja. Keski-ikäisten todettiin elävän iäkkäämpiä harvemmin yksinään. Yksin eläminen saattaakin heillä heijastaa vaikeata psykososiaalista tilannetta kuten sosiaalista eristyneisyyttä, jolla vastaavasti voi olla sydän- ja verisuonielimistöön kohdistuvia neurohormonaalisia vaikutuksia. Yksineläjän päivittäisessä arjessa on myös vain harvoin ketään huomioimassa oireiden pahentumista. Tutkijoiden mukaan voikin olla, ettei yksin eläminen sinänsä lisää sydäntapahtumien vaaraa, mutta uudet tapahtumat ovat tappavampia, koska kukaan ei ole auttamassa hoitoon hakeutumisessa.

Tutkijoiden mukaan nyt saadut tulokset kaipaavat kuitenkin vielä vahvistusta tulevissa tutkimuksissa.

Uutispalvelu Duodecim
Archives of Internal Medicine 2012;172(14):1086-1095
http://archinte.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1188041